Valovoimaa

Vaatteet on mun aatteet

2012-01-27T01:39:00.000-08:00

Joulu on ohi ja alennusmyynnit alkaneet vauhdilla. Tietenkin sinne piti ryysiä ostamaan vaatteita koko perheelle. Samalla pohdin, miksi lasten vaatetus on noussut niin ison mielenkiinnon kohteeksi. Enää ei ole ihan sama, mitä lapsella on päällä, vaan pukeutumiseen pitää liittyä jokin filosofia. Hiukan huvittaa, kun jotkut kertovat, että vaatteet kertovat lapsen persoonallisuudesta – tuskinpa vaan. Pieni lapsi ei piittaa tyyliseikoista, kunhan vaatteet ovat mukavat. Sen sijaan ne kertovat vanhempien ajatusmaailmasta, tyylistä ja mieltymyksistä. Tai niiden puutteesta, eiväthän kuitenkaan kaikki vanhemmat ole kiinnostuneita lasten pukeutumisesta. Kunhan on ehjää, siistiä ja säähän sopivaa.

Itse olen positiivisella tavalla hiukan haksahtanut vauvan vaatteisiin: onhan ne niin söpöjä. Silti tämä harrastus rajoittuu pääasiassa katseluun ja tarkkaan harkintaan: mitä poika oikeasti tarvitsee. Ja mistä sitä saisi edullisesti. Rehellisesti täytyy myöntää, että äitini lähinnä toimii pojan vaatteiden hovihankkijana. Kirpputoreja harrastava mummo rakastaa tehdä löytöjä ainoalle lapsenlapselleen. Ja tuleehan sieltä välillä uusiakin vaatteita, erityisesti alesta. Itsekin hämmästelen, miten olen osannut antaa päätösvaltaa itselleni näinkin tärkeässä asiassa muille, mutta toisaalta en halua viedä iloa tästä äidiltäni. Ja säästäähän siinä paljon rahaa.

Lastenvaatteet on sinänsä täysin uusi maailma minulle, ja vasta nyt alan tajuta, miksi vanhemmat valittavat niihin uppoavaa rahaa. Kysehän ei sinänsä ole siitä, että yksi body maksaisi kovin paljon, vaan siitä, että niitä tarvitaan paljon. Vaatekoot vaihtuvat ainakin meidän pikkumiehellä tiheään, joten aina pitää olla jo hankkimassa seuraavaa kokoa. Tätä vasten kalliiden uusien vauvan vaatteiden hankkiminen tuntuu kovin järjettömältä – eihän vauva ehdi niitä edes kovin montaa kertaa käyttää, ennen kuin ne ovat liian pienet.

Aleja kolutessa huomasin myös, miten paljon esim. toppahaalarit maksavat. Jos siis alennettuna saa haalarin halvimmillaan 4060 eurolla, niin se on minusta hurja hinta. Varsinkin kun peilaa niiden normaalihintaa tähän: se on osittain yli 100 euroa! Mietityttää, kuka ostaa semmoisella hinnalla haalarin, jota lapsi käyttää muutaman kuukauden. Mieheni laski, että se vastaa hintatasoltaan samaa kuin jos ostaisi itselleen 1000 euron talvitakin ja käyttäisi sitä 10 vuotta. Harva varmaan itselleen näin kallista takkia raatsisi ostaa. Itse toivoin alunperin, että selviäisimme äitiyspakkauksen mainiolla haalarilla tämän talven yli, mutta toisin kävi. Onneksi lopulta löysin edullisen haalarin, joka ei edes ollut alennettu.

Kirpputorejakin on tullut koluttua. Kierrättäminen on mielestäni mitä kannattavin ajatus. Olen itsekin tehnyt monta ihanaa ja edullista kirppislöytöä. Mielestäni hinnan pitäisi kuitenkin kuvastaa sitä, että kyseessä on käytetty tavara. Tuntuu, että monessa paikkaa hinnat ovat karanneet käsistä. Esimerkiksi netin lasten merkkivaatekirppareilla käytettyjä vaatteita (eikä välttämättä edes ihan priimakunnossa) myydään usein hintaan, jolla saisi jo vastaavia uusia alennuksesta. Tai myydään lähes alkuperäiseen hintaan. En ymmärrä, mikä lastenvaate (tai tavara) on semmoinen keräilyharvinaisuus, että siitä kannattaa maksaa käytettynä uuden hinta. Maailma on lastenvaatteita täynnä, eikä lapselle ole varmasti väliä, onko hänellä juuri joku tietty tai tietynmerkkinen vaate.

Vauvanvaatteissa oudoksun niiden sukupuolittuneisuutta. Emme odotusaikana tienneet kumpi on tulossa, ja vaateasiaa kyselijöille ilmaisin, että pidän neutraaleista vaatteista, sillä mielestäni monet värit sopivat niin tytöille kuin pojillekin. Ystäväni kuitenkin kertoi, että tämä ei toimi: kaupassa myydään vain tyttövauvojen ja poikavauvojen vaatteita. Hänen teoriansa oli, että näin viestitään ulkopuolisille, kumpaa sukupuolta vauva on. Koska vauvastahan sitä ei voi nähdä muuten. Tämä tosiaan näyttää pitävän paikkansa, sillä monessa vaatekaupassa on omat osastot tytöille ja pojille. Mutta miksi kaiken pitäisi olla vaaleansinistä tai –punaista? Onneksi nyt muitakin värejä löytyy, tosin esimerkiksi mustia vaatteita on jo vaikea löytää. Eikö vauvalle siis saisi pukea mustaa?

Mielenkiintoiseen ilmiöön törmäsin myös ostaessani synttärilahjaksi vaatteita 9 vuotta täyttävälle kummipojalleni. Mielestäni 9-vuotias on vielä ihan lapsi; semmoinen, joka peuhaa, leikkii ja pelaa. Kuitenkin suurin osa tarjolla olevista vaatteista vastasi mielestäni jo teini-ikäisen pukeutumista. Ainoastaan pienemmässä koossa. Tuntuu omituiselta, että jo alakouluikäinen pukeutuisi nuorisovaatteisiin. Pitääkö lapsista tehdä ikäistään vanhempia pukeutumisella, kun muutenkin tuntuu, että lapsuutta ollaan jatkuvasti lyhentämässä. Onneksi valikoimista loppujen lopuksi löytyi iloista ja värikästäkin. Kuten lapset ovat.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille! Ja jatkakaa tyylillänne. J

Täydellinen joulu

2011-12-21T04:20:00.000-08:00

Joulu alkaa jo olla ovella. Lapset odottavat innolla ja avaavat kalenterin luukkuja aamuisin: vielä näin monta päivää joutuu odottamaan jouluun. Aikuiset taas kauhistuvat ja stressaantuvat: Mihin ne päivät ovat kadonneet? Miten jouluun voi enää olla näin vähän aikaa? Niin paljon vielä tekemättä, miten ihmeessä ehdin saada kaiken valmiiksi? Tässä on vissi näkökulmaero.

Pojan ensimmäinen joulu, totta kai sen täytyy olla erityinen. Tosin pikkumies itse tuskin muistaa tästä myöhemmin mitään. Mutta silti, tästä täytyy tulla täydellinen joulu. Perfektionisti sisälläni nostaa päätään tähän aikaan vuodesta. Vietämme ensimmäistä kertaa joulun omassa kodissa. Varmaan aika tavallista, kun lapsi syntyy, ettei enää reissata pöydästä toiseen, vaan halutaan rauhoittua oman perheen parissa kotona. Onneksi meille on myös tulossa miehen perhe yhteiseen joulunviettoon, sillä suoraan sanottuna tuntuisi oudolta viettää joulua ilman laajempaa perhettä.

Mutta palataan perfektionistiin. Rakastan listoja. Enkä pelkästään joulun alla vaan muulloinkin. Ehkä ne antavat kontrollifriikille turvallisuutta: mitään ei saa unohtua – varsinkaan näin tärkeään tapahtumaan liittyen. Nyt minulla on jo monta jouluun liittyvää listaa: joulukorttilista, joulun menu, kauppalista, to do -lista, aaton aikataulu, lahjalista… Mies pilkkaa listojani, mutta hän yleensä unohteleekin asioita. Tosin eipä se tunnu häntä stressaavan. Minä stressaan hänenkin puolesta.

Myös siivousfriikki lisää kierroksia; kaikki paikat pitää puunata juhlakuntoon. Miehellä oli taas helpot ratkaisut mielessä: pesulaa ei tarvita, kun käännetään matto toisinpäin, jotteivät pojan syömisharjoitusten jäljet näy joulupöydässä. Minä taas mietin jo yksityiskohtia ja pelkään, miten reagoin, jos aattona pöydässä onkin vääränlainen liina tai jos anoppi tuo jotain vääränlaisessa astiassa. Huomaanko sitten vain nämä pienet merkityksettömät asiat? Haluan nauttia joulun tunnelmasta, joten pyysin miestäni huolehtimaan, että friikit pysyvät kurissa. Kuka nyt haluaa murehtia turhia.

Marraskuussa tuumin, että haluan tarjota pojalleni hänen ensimmäisenä joulunaan kaikkea, niinpä päätin tehdä hänelle oman joulukalenterin, jossa on luukkuja. Sellaisen, joka otetaan joka vuosi esiin. Ja joulukuun jokaisena päivänä tonttu tuo sinne jotain kivaa. Tutkin ensin jouluiset sisustuslehdet ja netistä askartelublogit, kunnes löysin sopivan idean. Sitten tarvikkeiden hankintaan. Valitettavasti en ollut ainoa askarteluherätyksen saanut, sillä en saanut täysin haluamiani tarvikkeita. Kotona päivitin ylpeänä facebook statukseen että askartelen joulukalenterin; nythän kaikki muutkin tietävät kuinka täydellinen ja näppärä äiti olen. Maalailin illalla kynttilänvalossa tulitikkurasioita. Niistä tuli kamalia: haalean värisiä, ei yhtään jouluisia. Ostin toisesta liikkeestä uudet laatikot ja liimailin numeroita teipillä niihin: teipit eivät kestäneet. Taustalevyksi oli vain ohutta joulupaperia: koko hässäkkä putosi rymisten seinältä hetken päästä sen kiinnityksestä. Joulukuu oli uhkaavasti jo ovella. Eikä luukkujen sisältöä ollut edes suunniteltu. Mies toppuutteli viimeisenä iltana: älä stressaa itseäsi hengiltä joulukalenterin takia, eihän se poika siitä mitään ymmärrä. Nyt jouluun on alle viikko ja kalenteri alkaa olla vihdoin valmis. Mutta ehkä se saadaan seinälle ensi vuonna. Tätä tarinaa facebook ei kerro.

Jouluruoat ovat tärkeä osa joulua. Niinpä koen suurta vastuuta jouluaterian valmistamisesta. Aiemmin on ollut helppo saapua työn kiireen keskeltä suoraan vanhempien tai appivanhempien valmiiseen pöytään. Tänä vuonna aloin jo hyvissä ajoin laatia menuta. Keskustelin useamman kerran puhelimessa anopin kanssa. Halusin varmistaa moneen kertaan, mitä tuodaan ja kuka tuo. Loppujen lopuksi vaikuttaa siltä, että anopilla taitaa olla homma paremmin hanskassa kuin minulla. Eihän minulle jää kuin muutaman laatikon ja kala-alkupalan sekä jälkiruoan valmistus. Anoppia taitaa huvittaa hössötykseni, olin kuulevani pientä huvittuneisuutta äänessä kun olin yrittänyt häntä useamman kerran tavoittaa puhuakseni aikatauluista.

Miksi joulu stressaa? Eikö sen pitäisi olla ennen kaikkea iloinen lasten juhla? Lapset eivät itse ainakaan stressaa eivätkä murehdi, jos kaikki ei olekaan ”täydellisesti”. Eiköhän meidän aikuistenkin olisi aika keskittyä olennaiseen, joulun taikaan. Nyt aion vetää syvää henkeä ja valmistaa laatikoita. Mummon reseptit on hankittu jo äidiltä.

Palataan lopuksi vielä ensimmäiseen jouluun. Ei meidän pojan vaan sen kuuluisamman. Vaatimaton talli, suuri ihme. Voisimmekohan mekin tyytyä vähempään?

Koti- vai uraäiti?

2011-11-03T04:41:00.000-07:00

Olen ollut seitsemän kuukautta kotona vauvan kanssa ja voin myöntää, että alkaa olla vähän tylsää – ja kyse ei todellakaan ole tekemisen puutteesta. Tuskin olen ihan ainut näiden tunteiden kanssa. Väillä kuitenkin tuntuu, että perhekahviloissa ja vastaavissa paikoissa muut mammat harmittelevat, kun hoitovapaa loppuu ja joutuu palaamaan töihin. Rehellisesti sanottuna itse kaipaan työtäni ja sen mukanaan tuomia haasteita, mukavia työkavereita ja rauhallisia lounastaukoja.

Kun muutimme pois pääkaupunkiseudulta pojan ollessa kuukauden ikäinen, kaverit päivittelivät, että on varmaan tosi iso muutos muuttaa pikkupaikkakunnalle. Paljon suurempi muutos on kuitenkin mielestäni ollut kotiäitiys. Tämä muutos vaatii totuttelua riippumatta paikkakunnasta. Toki olosuhteet olisivat ehkä vähän helpommat, jos oma perhe ja ystävät olisivat lähellä.

Ensinnä täytyy tunnustaa, että lapsen kanssa kotona oleminen on todella rankkaa hommaa. Kovin työ, mikä minulla on koskaan ollut. Ei tätä olisi voinut kuvitellakaan etukäteen. Hatunnosto niille, jotka ovat tehneet ja tekevät tätä vuosikausia. Omaa aikaa ei juuri ole ja tekemistä kyllä riittää. Päivät ovat hyvin samanlaisia ja hommat lapsen hoitamisen ohella ovat yksitoikkoisia: pyykkiä, tiskiä, siivousta, ruokakauppaa. Ja kun pyykkivuori on selätetty, niin pian se taas kasvaa. Työ ei tässä hommassa lopu tekemällä. Viikon menun miettiminen on suurin älyllinen työhaasteeni tällä hetkellä.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan poikaani suuresti. On hieno etuoikeus, että saan nähdä hänen kehityksensä vierestä joka päivä. Hän on ehdottomasti liian pieni menemään päiväkotiin vielä vähään aikaan. Hänellä on oikeus minuun ja aikaani. Ja onhan se ihanaa kun ei aamulla tarvitse lähteä kiireellä minnekään. Pojan hymy yhteisissä arkisissa hetkissämme on korvaamaton. Päiväkotirumba toisi myös puolisolle haasteita, sillä nyt hän voi rauhassa keskittyä uraansa, kun töissä saa olla haluamansa ajan ja kotitöitäkään ei tarvitse miettiä. Kotiäitiys on myös satsaus puolisoon.

Töihin palaaminen ei myöskään välimatkan vuoksi ole tällä hetkellä vaihtoehto. Lisäksi korvissa kaikuvat vanhempien kollegoiden kommentit: eniten he katuvat sitä etteivät olleet kauemmin kotona, kun lapset olivat pieniä. Vaikka oma ura polttelee, ymmärrän tämän näkökannan hyvin. Työvuosia on omalla kohdalla sen verran paljon jäljellä, että tuskin muutaman vuoden tauko työelämästä muodostuu esteeksi myöhemmälle uralle. Ja oppiihan tässä paljon käytännön johtajuutta, nopeata päätöksentekoa sekä ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Tiedostan myös että olen onnellisessa asemassa, kun voin pohtia ja valita, haluanko olla töissä vai kotona lapsen kanssa. Kaikille ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalle. Myönnän että hoitovapaan lähestyessä itseänikin hirvittää, kun kuukausituloni putoavat mitättömiksi. Toki perheen yhteiset tulot lasketaan, mutta olen jo nuoresta asti tehnyt töitä ja tottunut omiin tuloihin. Ja kyllähän se perheen tulojakin romauttaa hetkellisesti. Toisaalta kaikilla ei myöskään ole vakituista työpaikkaa, minne palata ja moni on mieluummin hoitovapaalla kuin työtön. Joten tässäkin suhteessa olen erittäin onnekas – varsinkin kun kyseessä on työpaikka, josta pidän.

Keskiössä on lapsi, jonka me vanhemmat olemme päättäneet tuoda tähän maailmaan. Vanhempana ei kerta kaikkiaan enää voi vapaasti toteuttaa itseään, vaan lapsen tarpeet on asetettava etusijalle. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhemmuuden myötä vanhemmasta tulee vain äiti tai isä. Toisille sopii työt ja toisille kotona olo. Toki työmäärää kannattaa miettiä, jos on pieniä lapsia. Ehkä tärkeintä on muistaa sietää erilaisuutta. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, jotka sopivat heidän elämäntilanteeseen parhaiten. Toivon, että mediassa kovasti esillä oleva vastakkainasettelu voitaisiin jo kuopata. Ei kukaan ole sen parempi vanhempi sen perusteella, käykö hän töissä vai onko kotona. Äidit älkää syyllistykö.

Mitä tulevaisuus tuo minulle, se jää nähtäväksi. Mutta siihen asti on jatkettava ainakin hetkellisessä epätietoisuudessa ja nautittava jokaisesta päivästä pienen poikani kanssa.

Mielikuvitusta vai valkoisia valheita?

2011-09-21T04:53:00.000-07:00

Uhkailu, kiristys ja lahjonta – tuttu kasvatuksen kolminaisuus. Näihin keinoihin jokainen vanhempi sortuu silloin tällöin, mutta pohtivatko he, mitä nämä lapselle opettavat. Onko edes mahdollista pysyä lujana ja johdonmukaisena? Tyhjä uhkaus ei varmasti auta auktoriteetin säilyttämistä. Ei kai lapsen kanssa voi neuvotella? Ja ei kai lapsella kuulu olla päätäntävaltaa, vaikka monet näin tasa-arvon aikakautena niin tuntuvat ajattelevan. Lapset ovat ovelia, ja testaavat jatkuvasti rajojaan, joten täytyy jaksaa pistää vastaan. Huuto on kova ase ja lapsi tietää sen. Kyllä kasvot punoitti kun muutama vuosi sitten kummipoika karjuen raahautui perässä ympäri lähitienoita, kun ei saanut haluamaansa jäätelöä. Mutta periksi en voinut antaa, niin helppoa kuin se olisi ollut, sillä tämä valtataistelu oli käytävä loppuun.

Muutenkin pohdin, että pitääkö kaikista toimista olla tiedossa joku rangaistus tai palkinto? Tällöin elämästä helposti tulee kaupantekoa kaikesta. Vai voisimmeko me muistaa huomioida lasta spontaanisti silloin kun hän toimii hyvin? Toisaalta on tärkeä opettaa, että teoilla on seuraukset. Mikä oikeasti auttaa tositilanteessa kun kiukku ja uhma on kovimmillaan?

Vai pitääkö vain kestää ja kasvattaa omaa pinnaansa?

Pelottelusta keskustelimme yksi päivä mieheni kanssa. Lapsilla on vilkas mielikuvitus ja olenkin kuullut useammalta tuttavalta, että heillä on ollut jokin mielikuvitushahmo, jolla lapsia pelotellaan, silloin kun mikään muu ei tepsi. Onko tämä hyvä juttu? Mitä jos lapsen mielikuvitus laukkaa liian vilkkaasti ja synnyttää pelkoja? Lapset kuitenkin saattavat pelätä erinäisiä asioita, enkä usko, että uusien, epärealististen pelokkeiden luominen on järkevää.

Mutta entäpä kun kyse on totuuden muuntelusta tarinoilla ja lapsen mielikuvituksella ratsastamisesta positiivisessa mielessä? Saako lasta huijata hyvässä tarkoituksessa? Toisaaltahan opetamme lapsille, ettei saa valehdella. Joten silloinhan meidän aikuisten pitäisi näyttää esimerkkiä ja puhua aina totta.

Ykköscasena ruoka on klassikko: Lapset vaan nyt yleensä ovat ennakkoluuloisia ruoan suhteen. Muistanhan itsekin, että mummon lihapullat olivat parhaita, koska niissä ei ollut sipulia. Myöhemmin selvisi, että mummo oli taitavasti silpunnut sipulin niin pieneksi, ettei lapsi sitä huomannut. Mielikuva ruoasta on lapselle tärkeä – ulkonäkö ja uudet asiat tekevät siitä epäilyttävää ja pahaa, vaikkei olisi edes maistettu. Kummipoika usein pienempänä totesi erinäisiin ruokiin, ettei hän voi niitä edes maistaa, kun hän tietää, että ”se on pahaa”. Onko tällöin väärin kertoa, ettei ruoassa ole sipulia, vaikka siinä on? Tai saako sanoa, että ruoka on muumimamman tekemää, jos se saa lapsen syömään? Työpaikalla tästä tuli kerran kahvihuoneessa kiivas keskustelu; osa ei hyväksynyt, että lapsia näin huijataan, mutta itse en pientä mielikuvitusleikkiä kaihda ennakkoluulojen ylittämiseksi.

Sitä paitsi eikö muumimammat ja muut mielikuvitushahmot ole hyväksi lapsen luovuudelle? Lapset nauttivat mielikuvitusjutuista. Ja luemmehan me heille satuja keijuista ja lohikäärmeistä. Tästä tulemmekin huomattavasti vaikeampaan toiseen caseen, eli joulupukkiin. Illuusio, jossa niin monet lapset elävät. Kohta se odotus taas alkaa. Jos äsken pidit valkoista valhetta vääränä ruokacasessa, niin mitä tuumit tästä asiasta. Voiko lapsilta viedä joulun tärkeimmän riemun? Toisaalta joku lapsi on kokenut todella pahan pettymyksen, kun jossain vaiheessa selviääkin, ettei pukkia ole. Onko siis moraalisesti oikein uskotella lapsille että joulupukki tulee reellä ja tuo lahjat? Eräs tuttava kertoi suoraan lapselleen, että pukki on vain pukeutunut mies ja lahjat tulevat ihmisiltä. Ymmärrän toki tämänkin filosofian, mutten tohtisi itse viedä lapselta joulun taikaa. Saati muita ihania mielikuvitusta kirvoittavia otuksia. Lapset ovat luovia ja uskon, että iso osa tästä luovuudesta tulee juuri siitä, etteivät he ymmärrä faktan ja fiktion rajaa. He voivat vapaasti sekoitella näitä – joten annetaan heille se vapaus. Kyllä tähän aikuisten todellisuuteen ehtii herätä myöhemminkin.

Moving in

2011-08-24T02:56:00.000-07:00

En tunne ketään, joka rakastaisi muuttamista. Toki uusi kaunis koti ja sen sisustaminen houkuttelee ajatuksena Käytäntö on kuitenkin usein muuta.

Muuttaminen pienen kuukauden ikäisen vauvan kanssa ei todellakaan ollut helppoa, vaikka niin olin etukäteen kuvitellut. Mikä kaaos: laatikoiden pakkaaminen ja purkaminen, relevanttien huonekalujen puuttuminen, remonttien järjestely. Ja samalla pitäisi totutella vauva-arkeen tuntemattomalla pikkupaikkakunnalla poissa totutusta pääkaupunkiseudun palveluvalikoimasta, ystävistä ja omista vanhemmista. Onneksi muutaman kuukauden jälkeen kämppä alkaa jo pikkuhiljaa muistuttaa kotia ja elämä vauvan kanssa luistaa. Ja väsyneiden vanhempien onneksi vauvanhoitoapua saa lapsen toisilta isovanhemmilta, jotka asuvat muutaman kilometrin päässä uudesta kodistamme.

Mikä sitten sai meidät muuttamaan? Varmaan se tyypillisin syy lapsiperheelle eli työ. Uusi paikka on uusi alku, mutta paljon on otettava selvää ja järjesteltävä ennen kuin pääsee arkirutiiniin: Missä kaupat, neuvola, muut palvelut? Mistä löydän hyvän eläinlääkärin, kampaajan, kuntosalin? Ja ennen kaikkea miten tutustua uusiin ihmisiin ja löytää uusia ystäviä, varsinkin kun uudessa kotikaupungissa ei ole appivanhempien lisäksi ketään tuttuja? Monella muuttajalla tilanne ei varmaan ole näinkään onnekas, sillä uudessa paikassa ei välttämättä asu ketään tuttua edes lähelläkään. Tämän muuttokaaoksen keskellä tulin miettineeksi, että nämä uudisasukkaan haasteet tuskin ovat ainutkertaisia. Alla muutamia kokemuksiani – ehkä näistä on hyötyä muillekin muuttajille.

Sightseeing

Heti alkuun käytiin ajelulla katsastamaan paikat. Nopea tapa saada käsitys kaupungin yleisilmeestä. Vaikkei kaikki reitit jääneet heti mieleen, oli kiva saada edes aavistus siitä, mitä on ylipäänsä tarjolla. Ainakin tuli spotattua vauvakahvilan ja perhekahvilan sijainnit, uimahalli, kirjasto, keskusta ja neuvola.

Ympäristö

Koska asunto oli täynnä laatikoita, netti ei toiminut, koiranruoka oli lopussa ja veroehdotus piti palauttaa, päätin vaan lähteä liikkeelle. Kävelin lähikaupan ohi ja vein kirjeen postilaatikkoon, jonka löysin kioskin kupeesta. Sattumalta siinä samassa löytyi eläinkauppakin, joten koirienkaan ei tarvinnut nääntyä. Etsivä löytää. Tämän jälkeen kävin koirien ja vaunujen kanssa päivittäin lenkeillä ja yritin samalla löytää uusia reittejä ja paikkoja.

Netti

Täältä oli helppo aloittaa, kunhan netti saatiin toimimaan. Uudella kotikaupungilla oli yllättävän hyvät nettisivut. Sieltä löytyi ainakin yleistä tietoa, mitä kaupungissa on tarjolla. Etusivun tärpit on hyvä idea mainostaa paikallisia ajankohtaisia tapahtumia ja tekee sivuista freesit. Tätä kautta löytyi myös ilmoittautumiset vauvamuskariin, vauvauintiin jne. Seurakunnan sivuilta löytyi tietoa lapsiperheille suunnatusta toiminnasta kuten vauvakahvilasta, mutta sitä täytyi kyllä hiukan osata kaivaa. Myös ilmaisia paikallislehtiä on hauska selailla. Sieltä saa vähän käsitystä, mitä kotikunnassa puhutaan ja mitä tapahtuu. Ja sitten vaan täytyy lähteä liikkeelle, kun löytää jonkin kiinnostavan tapahtuman.

Naapurit

Naapureihin kannattaa tutustua ja näin kesäaikaan se on ollut helppoa, kun ihmiset liikkuvat ulkona ja viihtyvät pihoillaan. Suurin osa naapureista tulikin esittelemään itsensä aidan yli. Pikkukoiramme sulattivat naapuruston lasten sydämet, joten meidän muutto ei jäänyt keneltäkään rivariyhtiössämme huomaamatta. Lähdimme heti alkuun järjestettyihin pihatalkoisiin mukaan, ja siellähän ehti jutella vähän paremmin joidenkin kanssa. Samalla selvisi että yhtiössä on meidän tapaan kaksi nuorta pariskuntaa joilla on pieni vauva – toinen näistä pikkuisista on vain reilun viikon vanhempi kuin meidän poika. Joten tulevaisuuden leikkikavereitakin on tiedossa. Kahvikutsu tulikin jo pian tämän pariskunnan luo ja sitä on tarkoitus mennä lunastamaan ensi viikolla.

MLL:n perhekahvila

Monilla paikkakunnilla on MLL:n perhekahvila ja seurakunnan kerhoja ja vauvakahviloita. Mikä hienointa, nämä ovat yleensä täysin ilmaisia. Kannattaa ehdottomasti lähteä avoimella mielin ja rohkealla otteella mukaan. MLL:n perhekahvilan etuna on uskonnollinen sitoutumattomuus, joten se sopii hyvin myös kirkkoon kuulumattomille.

Vaikka olin tosi väsynyt muuttokiireistä, anoppi sai houkuteltua lähtemään mukaan MLL:n perhekahvilaan. Olikin virkistävää lähteä pois kaaoksen keskeltä, joten menin paikalle ja esittelin itseni ihmisille ja kerroin että olemme muuttaneet juuri paikkakunnalle. Vaikealtahan se ensin tuntui änkeä mukaan juttelemaan, kun muut selvästi tunsivat kaikki toisensa ja heillä oli omat jutut. Lisäksi kaikkien muiden lapset olivat leikki-ikäisiä. Mutta siihen kun vähän tunki itseään mukaan, niin heti löytyi yksi mukava äiti, jonka kanssa tulin erinomaisesti juttuun. Ja seuraavalla kerralla tuli hänen toinen ystävänsä mukaan, jolle hän oli ja kertonut minusta ja pojastani. Se tuntui mukavalta. Koska oli viimeinen kerta ennen kesätaukoa, vaihdoimme numeroita. Ja kesällä sitten käytiinkin porukalla markkinoilla ja leikkipuistossa.

Seurakunta

Seurakunnat järjestävät kaikenlaista lapsiperheille, ja ilmeisesti suurin osa tapahtumista on maksutonta. Joten tässähän hyvä tapa saada myös vastinetta kirkollisverolle. Yritin mennä seurakunnan vauvakahvilaan, mutta siellä oli jokin sähkövika ja tila haisi kärylle, joten kahvilaa ei pystytty järjestämään. Koska se olisi ollut vika kerta ennen kesälomaa, kokemus jää nyt sitten syksylle. Tosin kastepappimme vihjaisi äitien piknikistä vielä ennen kesälomia, jossa käväisin. Tiedotus voisi olla kyllä seurakunnalla parempi, nettisivut eivät ole mielestäni jaoteltu tarpeeksi selkeästi ja joitain tapahtumia on vaikea löytää. Myöskään vauvakahvilan alkamispäivämääriä ei ole ilmoitettu. Puskaradio mammojen kesken MLL:n perhekahvilassa toimikin paremmin kertomaan erinäisistä tilaisuuksista. Hiljattain kuulin tutulta myös seurakunnan perhekerhosta, joka järjestetään lähettyvillämme. Sinne aiomme heti syksyn tullen mennä mukaan.

Asenne

ratkaisee. Täytyy itse lähteä liikkeelle ja kysellä. Ihmiset kertovat yleensä mielellään omasta kotipaikastaan. Mutta ennen kaikkea on itse oltava kiinnostunut ihmisistä ja uudesta paikasta. Ei siis kannata liikaa jäädä murehtimaan asioita, jotka oli vanhassa kotikaupungissa paremmin, vaikka niitä kyllä löytyisi kauppojen valikoimista aukioloaikoihin ja harrastusmahdollisuuksiin. Yritän sen sijan fokusoida uuden paikan hyviin puoliin; kaikki on lähellä, ympäristö on ihanteellinen lapsiperheelle ja eläminen huomattavasti edullisempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Elämä hymyilee kunhan itse muistaa hymyillä.

Lähettäkää kommentteja tai jakakaa kokemuksia!
valovoimaa(at)gmail.com